Kevään viimeiset kokoontumiset käytimme lopputyön suunnitteluun, harjoittelemiseen ja työstämiseen. Alun perin ajatuksenamme oli toteuttaa live-esitys, jossa hyödynnettäisiin Musatornia tavalla tai toisella. Idea kuitenkin jalostui ja aikataulullisista haasteista johtuen, päätimme kuvata biisistä videon. Olimme melko yksimielisiä siitä, että halusimme toteuttaa tornilla kansanmusiikkia - emme olleet aiemmin kokeilleet Musatornin kanssa työskentelyä akustisilla soittimilla. Myös jonkinlainen livelooppien ja elektronisen musiikin lisääminen soppaan kiinnosti meitä ja siten syntyikin fuusioelektroninen etnodubstep-sovitus Anna-Mari Kähärän kappaleesta Laulu perunoiden kiehuessa.

Lähdimme työstämään kappaletta aluksi perinteisellä tavalla: mikä osa tulee minkäkin osan jälkeen, kuka soittaa mitäkin ja niin edelleen. Kappaleen sovitus koostui kolmesta eri tyylisestä osiosta. Ensimmäisessä osiossa soitetaan akustisilla soittimilla ja se edustaa tyyliltään perinteistä kansanmusiikkia. Toisessa osiossa viulu vaihtuu sähköviuluun ja tyyli muuttuu särösoundien kautta elektronisempaan suuntaan. Lopun dubstep-osiossa on akustisten soittimien lisäksi rumpukoneen taustat sekä erilaisia looppeja.

Akustisiksi soittimiksi valikoituivat kansanmusiikkiin tyypilliset kantele, viulu (ja sähköviulu), harmonikka sekä huilu. Kantele osoittautui oletettavastikin haastavimmaksi soittimeksi mikittää, sillä siinä on muihin soittimiin verrattuna varsin hento ääni. Mikitimme kanteleen musatornin dynaamisella laulumikrofonilla. Mikki alkoi kiertää helposti, sillä sen voluumitasoa oli nostettava, jotta kantele kuuluisi muiden soitinten rinnalla. Viulun mikitys tapahtui musatornin laulumikrofonilla, joka suunnattiin viulun f-aukkoja kohti. Löysimme kuitenkin mikityshaasteista huolimatta kaikille soittimille sopivan yhteisbalanssin.

Kanteleen ja viulun mikitystä
Sovelluksina käytimme Loopy HD:ta,  iSparkia, BIASia ja Gadgetia. Uutena juttuna meille, kokeilimme myös Ableton Link-ominaisuutta, jolla saimme sovellukset linkitettyä toisiinsa. Ableton Link on huikea työkalu yhteismusisointiin elektronisessa musiikissa. Haasteenamme on ollut saada eri iPadeista ja eri sovelluksista soivat taustat ja loopit soimaan samanaikaisesti, mutta Ableton Link synkronoi laitteet ja sovellukset niin, että ne ovat samassa tempossa ja samassa sävellajissa. Tämä on ihan huikea juttu ja on mullistanut yhteissoiton mahdollisuudet elektronisessa musiikissa. Laitteet tulee olla yhdistettynä samaan langattomaan verkkoon ja sovelluksen ominaisuuksista Ableton Link -kytkettynä päälle. Tätä varten saimme treeneihin ylimääräisen langattoman verkon, jotta saimme homman pelittämään. Tällä hetkellä Ableton link-ominaisuudella varustettuja sovelluksia on noin parisen kymmentä ja niihin lista löytyy täältä.
Ennen äänitystä teimme muutamia livelooppeja Loopy HD -sovelluksella, joka pienen perehtymisen jälkeen toimi moitteettomasti. Ulkoasultaan Loopy HD on myös selkeä ja helppokäyttöinen, jota voisi aivan helposti käyttää oikeastaan millä tahansa luokka-asteella. Tärkeää Loopy HD:ssa on kuitenkin tietää, minkälaisilla sormen liikkeillä eri looppeja saa esimerkiksi poistettua tai muuten modifioitua. Kun tämä on hallussa, on myös sovellus hallussa. Looppeja on helppo laittaa päälle ja laittaa pois päältä, ja loopin tahtimäärän saa päättää ennen loopin tekemistä. Teimme looppeja sekä kanteleella, viululla että harmonikalla - ja mahtuipa mukaan yksi ihmisäänilooppikin (“aaaaAAAAA KEITÄ NIITÄ PERUNOITA!”) Näitä looppeja käytimme kappaleen loppuvaiheilla dubstep osiossa, ja olimme lopputulokseen todella tyytyväisiä. Loopy HD:n ainoana “fibana” huomasimme, että jos päällä oli useita eri sovelluksia, Ableton linkkiä käyttäessä looppien sävellaji saattoi heittelehtiä odottamattomasti. Tämä saatiin kuitenkin korjattua muut sovellukset sulkemalla.

Loopy HD

Rumpusovelluksena käytimme iSpark -sovellusta, jossa voi joko luoda itse oman kompin tai käyttää valmiita pohjia, joissa on myös midifiointimahdollisuus. Koska olimme valinneet tyyliksemme dubstepin, valitsimme dubstep-kompin, jota muokkasimme tarpeisiimme sopivaksi. Ainoa asia, joka tuotti kompin muokkaamisessa hankaluuksia, oli löytää oikea säädin melodisten perkussioiden äänen korkeuden  muokkaamiseen. Pienen metsästyksen jälkeen saimme taustasta haluamamme kuuloisen. Pieneksi ongelmaksi ja lopulta myös selvittämättömäksi mysteeriksi koitui se, miten sovelluksessa saa kompin pysäytettäessä kompin alkamaan taas tahdin alusta eikä esim. keskeltä tahtia. Jos joku lukijoistamme tähän vastauksen tietää, kuulisimme siitä mielellämme! iSparkilla saa myös filtteröityä soundia livetilassa, mikä oli sovelluksen puolesta tehty hyvin kätevästi, mutta koitui yllättävän haastavaksi äänitystä tehdessä - tämä ei kuitenkaan johtunut sovelluksesta vaan sen käyttäjästä! Koulumaailmassa iSpark on melko helppo sovellus komppien luomiselle, tosin aivan pienimmille oppilaille se voi olla haastava (play ja stop nappien painamista lukuunottamatta).


Arturia iSpark
Rumpukoneen ja looppien kanssa eteemme tuli haasteita rytmin kanssa, sillä kappaleen B-osassa tahtilaji vaihtuu joka tahdissa. Tutkailimme aluksi Garagebandista löytyviä live looppeja, joista käsittääksemme olisi saanut tahtilajin vaihdettua joko kolmeen tai neljään meneväksi, mutta käytännössä looppi ei kuitenkaan muuttunut miksikään. Myös muiden sovellusten taustojen tahtilajien muuttaminen osoittautui niin hankalaksi, että päätimme sovittaa kappaleen uusiksi niin, että lopun dubstep-osiossa junnataan vain A-osaa. Tämän suhteen sovellusten taipumattomuus koitui siis esteeksi, jonka kuitenkin onnistuimme ohittamaan.

Sähköviulun efekteihin käytimme BIAS -kitaravahvistinsovellusta. Meitä kiehtoi ajatus viululla tuotetusta raskaasta särösoundimaailmasta ja lähdimme testaamaan, mitä sovelluksesta sai irti. Lopputulokseen valitsimme kuitenkin kevyellä säröllä höystetyn soundin, joka istui myös muiden akustisten soittimien sointiin. Pohdimme myös mahdollisuutta hakea sähköistä soundia käyttämällä pelkästään tavallista viulua, mutta koska käytössämme oli myös sähköviulu, valitsimme soittimeksi sen. Lisäksi sähköviulun visuaalinen muoto tuo lisäsäväyksen elektroniseen toteutukseen.

Kanteleen soittajalle toimme vielä kuulokkeisiin metronomin Gadget-sovellusta hyödyntäen. Myös Gadgetin saa linkittymään muihin sovelluksiin Ableton Linkin kautta, mikä oli kyllä äärimmäisen hyödyllinen ominaisuus. Peruspulssi oli vahva ja yhtenäinen koko kappaleen ajan, vaikka käytössä oli useita iPadeja ja eri sovelluksia.

Projekti vei enemmän aikaa kuin kuvittelimmekaan ja vielä äänitysvaiheessa teimme viimeisiä muokkauksia. Hankaluuksia tuotti akustisesta osioista siirtyminen dubstep-osioon siten, että se kuulostaa sujuvalta eikä “tekemällä tehdyltä”. Projekti oli myös hyvä tiivistys koko  musiikkiteknologian kurssista. Pääsimme testaamaan eri sovelluksia ja toteuttamaan monipuolisen kokonaisuuden, jossa yhdistyvät akustinen ja elektroninen musisointi. Rikoimme myös omia ennakkokäsityksiämme elektronisen musiikin tekemisen ja iPadeilla musisoimisen helppoudesta. iPadeilla ja musiikkiteknologian avulla musisoiminen ei ole pelkkää play-nappulan painamista, vaan yhtä lailla se vaatii musiikin ymmärtämisen ja hahmottamisen taitoa sekä myös vahvaa rytmitajua ja teknistä osaamista. Akustisilla soittimilla on jokaisella omat tekniikkansa ja yhtä lailla myös ääntä tuottavilla sovelluksilla. Suurin ero on se, että sovellusten soittaminen ei vaadi niin paljon motoriikkaa.

Kuluneen lukuvuoden aikana olemme todenneet, että musatornin ominaisuudet venyvät luokka- ja treenikäytöstä aina äänitys- ja esiintymiskäyttöön asti sekä lisäksi musatorni luo monipuolisia oppimisympäristöjä monenlaisiin eri tarpeisiin ja erilaisille oppijoille. Kurssi on kaiken kaikkiaan vakuuttanut meidät musiikkiteknologian tarpeellisuudesta ja nopeasta kehityksestä juuri tässä ja nyt. Olemme myös oppineet olemaan sopivan kriittisiä teknologiaa kohtaan, mutta olemaan myös halukkaita näkemään siinä piilevät monet mahdollisuudet.

Lopputulos!


Tämän kertaisen tuokiomme teemana oli kitarapiiri. Tuokio eteni tiivistetysti siten, että viritimme ensin kitaramme, jonka jälkeen treenasimme Haloo Helsingin kappaletta ”Kuussa tuulee” itsekseen ja yhdessä testaten samalla eri kitarasovelluksia. Lopuksi jaoimme toisillemme ajatuksia ja fiiliksiä tunnin annista.
  

Sähkökitaroiden viritykseen käytimme iPadin sovellusta Jam Up Pro. Yksi meistä soitti akustista kitaraa, ja sen viritykseen sopiva sovellus oli Guitar Tuna. Kitaravahvistimet löytyivät myös iPadista -  Bias oli toimiva ja helppokäyttöinen kitaravahvistinsovellus. Soitinten virityksen jälkeen pääsimme itse soittamiseen. Aloitimme biisin työstämisen kuuntelemalla ensin yhdessä kappaleen Beat Time –sovelluksen kautta. Beat Time on siitä mahtava, että sillä voi hidastaa tai nopeuttaa tempoa sekä vaihtaa sävellajia. Treenitilanteessa se on todella hyödyllinen apuväline!

Seuraava sovellus, jota käytimme oli String Master. Tämän sovelluksen avulla opiskelimme kukin itsenäisestä Musatornin ympärillä kappaleemme sointuja. Ensin meni tietysti aikaa tutustuessa itse sovelluksen käyttöön, mutta aika pian huomasimme sen loogisuuden - ja ei kun treenaamaan! String Master sopii mainiosti niin aloittelevan kitaristin kuin ammattilaisenkin apuvälineeksi. Myös koulumaailmaan sovellus käy erittäin hyvin. Sovelluksen avulla voi treenata kitaralla sekä sointuja että yksittäisiä melodioita.

String Masteria käytettäessä iPadin näytöllä on näkyvillä kitaran kielet. Alareunasta voi vaihtaa soinnun rullaamalla sointuvalikkoa, jolloin näytölle ilmestyy ensimmäinen tapa soittaa kyseinen sointu. Sointukäännöstä voi nimittäin vaihtaa lukuisia kertoja, mikä tarjoaa haasteita jo perussoinnut osaavalle soittajalle. Esim. D-duuria harjoitellessa sovellus tarjoaa ensimmäiseksi perinteisen D-duurin avosointuotteen, joka näkyy näytöllä olevan kitaran kielillä. Soinnun saa myös kuulumaan, joten omaa soittoa voi verrata siihen. Mikäli haluaa soittaa D-duurin jollain muulla kuin ensimmäiseksi ehdotetulla tavalla, sointukäännöksen rullasta löytää runsaasti erilaisia käännöksiä.

Käytimme siis String Masteria valitsemamme kappaleen sointujen työstämiseen. Jokainen treenasi ensin sointuja itsekseen. Koska demoryhmässämme on eritasoisia kitaristeja, kiinnitimme tavallista enemmän huomiota eriyttämiseen: kappaleen sointuja sai soittaa oman valinnan mukaisesti jollakin seuraavista vaihtoehdoista:
1. taso: virtuaalikitaran soitto (esim. Garagebandin kitaralla)
2. taso: akustisen/sähkökitaran soitto: bassoäänet
3. taso: akustisen/sähkökitaran soitto: powersoinnut
4. taso: akustisen/sähkökitaran soitto: koko soinnut

Kun jokainen oli treenannut sointuja kuulokkeet päässä omavalintaisella tavallaan, yhdistimme iPadien äänilähteet niin, että jokaisen kuulokkeista kuului kaikkien soitto. Yhteismusisointi oli oikein mukavaa, kun jokainen sai osallistua itselleen sopivalla tasolla! Soittoharjoituksen jälkeen tutustuimme myös pikaisesti Guitar Pro –sovellukseen. Sovelluksen idea on lyhykäisyydessään, että siinä näkyy kappaleen nuotit sekä tavallisina nuotteina että tabulatuurina. Lisäksi sovellus soittaa kappaleen, joten sitä voi käyttää malliesimerkkinä tai vaikkapa taustana omalle soitolle. Tämän sovelluksen tiimoilta hieman epäselväksi jäi, voiko siihen tuoda itse tehtyjä nuotteja. Tutustuessamme Guitar Prohon opimme vain sen, että sinne voi tuoda ainakin sovellusta varten tehtyjä, valmiita kappaleita Googlen kautta (kirjoita Googleen kappaleen nimi + ”gp3” tai ”gp4”). Jos sovellukseen voi tuoda myös itse tehtyjä (esim. Sibeliuksella kirjoitettuja) nuotteja, sitä voisi hyvinkin käyttää koulumaailmassa.

Tässä hieman soittotunnelmia!
Lopuksi kokosimme yhdessä ajatuksia kuluneesta tuokiosta. Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että sovellukset helpottavat kitaran opiskelua. Esimerkiksi String Masterilla sointujen hahmottaminen ja katseleminen näytöltä voi avata ihan erilaisia oppimisen oivalluksia kuin oikeaa kitaraa soittaessa. Toisin sanoen ko. sovellus parhaimmillaan helpottaa ja tukee kitaran sointujen ymmärrystä. Lisäksi kehuimme sovellusta sen käyttökelpoisuudesta – se sopii niin aloittelijalle kuin ammattilaisellekin, joten se soveltuu erinomaisesti myös koulujen musiikintunneille.
Puhuimme myös eriyttämisestä, joka onnistuu Musatornin avulla mainioisti. Musatornin äärellä voi treenata yhtä aikaa erilaisia oppilaita soittotasostaan riippumatta. Kuuloketyöskentely mahdollistaa omatoimisen oppimisen, mutta kuulokkeet saa nopeasti kytkettyä myös niin, että kaikki kuulee toisensa. Musatornin lisäksi sovellukset ovat oiva apu eriyttämisessä. Esimerkiksi Garagebandin virtuaalisoittimilla yhteismusisointiin voi osallistua sellaisetkin oppilaat, jotka eivät hallitse kyseisen soittimen soittotaitoa. Virtuaalisoittimet laskevat kynnystä musisointiin, mikä on todella positiivinen asia! Niiden kautta voi saada myös kipinän opetella soittamaan kyseistä soitinta muutenkin kuin pelkästään iPadin kautta.
Eriyttäminen on (musiikin)opettajan tärkeä tehtävä, jotta jokainen oppilas saisi edetä yksilöllisesti, omien tavoitteiden mukaisesti ja omia taitojaan kehittäen. Musatorni ja sovellukset tuovat parhaimmillaan apua eriyttämiseen, mutta se vaatii aina tietysti myös opettajan ammattitaitoa. On osattava kehitellä sellaisia tehtäviä ja harjoituksia, joissa oppilaalla on mahdollisuus valita eri vaikeusasteista itselleen sopiva vaihtoehto. Oppilaan motivaatiota vahvistaa se, kun hän saa itse valita sellaisia harjoitteita, jotka eivät ole liian haastavia, mutta eivät liian helppojakaan. Eriyttämisen tärkeyden ymmärtäminen ja sen tekemisen taito tulee olla opettajan hallinnassa, mutta Musatorniin tutustuneina olemme sitä mieltä, että Musatorni sekä erilaiset sovellukset luovat paljon mahdollisuuksia opetukseen – ne tukevat ja auttavat eriyttämisessä ja muissakin opetuksen eri osa-alueissa.

Viime demokerralla puuhalilimme musatornin parissa yhdessä ohjaajamme, Mikko Myllykosken kanssa. Musatornin mahdollisuuksiin ja sovelluksiin olikin antoisaa perehtyä itse gurun kanssa, joka tietää laitteiden ja sovellusten pienetkin nippelitiedot.
Lähdimme liikkeelle Erol Singer’s Studio –sovelluksen parissa, joka ensisilmäyksellä oli ainoa löytämämme lauluun ja laulun opetukseen liittyvä sovellus. Erol Singer’s Studio sisältää perus ääniharjoituksia: hengitysharjoituksia, oikean lauluasennon löytämistä, intervallien laulamista, sointujen laulamista, liukuja ja melodianpätkiä. Sovelluksesta voi valita, mitä yksittäisiä harjoituksia tekee tai ottaa tehtäväkseen jonkun kokonaisuuden. Esimerkin voi kuunnella mies- tai naislaulajan laulamana ja sen jälkeen tehdä itse perässä. Sovellus myös näyttää visuaalisesti nuottiviivastolla palkkien avulla, kuinka melodia menee ja piirtää viivaa omasta äänestä siihen päälle. Sovellus toimii hyvänä apuvälineenä itsenäiseen laulun harjoitteluun, mutta oikeaa lauluopettajaa se ei missään tapauksessa korvaa. Sovelluksen avulla laulaessa tuli olo, että keskittyy liikaa siihen mitä näytöllä tapahtuu, vaikka keskittyminen pitäisi laulaessa suunnata kuulokuvaan sekä omaan kehoon ja sen tuntemuksiin.
Harjoituksen valitseminen valikosta.


Laulettava melodia näkyy sekä nuottiviivastolla,
että palkkeina. Alimmalla nuottiviivastolla näkyy,
mitä piano soittaa.

Musatornilla Erol Singer’s Studion käyttö onnistuu samanaikaisesti useamman laulajan kanssa mikrofonivalinnan ansiosta. Kapealla superhertta-suuntakuviolla varustetut mikrofonit noteeraavat vain juuri mikrofonin edestä tulevan laulun. Erol Singer’s studio on hyvä apuväline laulun itsenäiseen tekniikkaharjoitteluun, mutta kuinka laulun äänittäminen onnistuu musatornilla?
Testailimme keinoja äänittää laulua sekä pelkältään että taustan päälle. Aluksi kokeilimme musatornin AUM-mikserisovellusta, johon teimme kaksi eri raitaa – toinen Beat Time –sovelluksesta tulevalle taustalle ja toinen laululle. Tämä osoittautui kuitenkin jotenkin kömpelöksi välineeksi ja siirryimme tuttuun ja turvalliseen Garage Bandiin. Loimme aluksi raidan taustaa varten. Taustan voi tuoda esim. Beat Time:sta, mutta se pitää ladata Garage Bandiin etukäteen. Emme löytäneet sovellusta tai keinoa, jolla saisi kappaleesta poistettua lauluraidan, joten suotavaa on käyttää karaoketaustaa, jos sellainen halutusta kappaleesta vain löytyy. Taustan raidan lisäksi loimme laululle oman raidan. Sittenpä vain luurit päähän, laulu kohti mikrofonia ja rec-nappula päälle.

Laulun äänittämisessä kannattaa kiinnittää huomiota mikrofonivalintaan. Äänitys onnistuu käytännössä iPadin sisäisellä mikrofonilla, mutta huomattavasti parempaa laatua saa aikaan dynaamisella laulumikillä (esim. N/D 767a). Testasimme, kuinka paljon taustamelua voi olla ilman, että mikrofoni ottaa häiriöitä. Taustalla oli todella kova akustisella kitaralla, konga-rummuilla ja jopa rumpusetillä tuotettu musiikkiluokan ääniympäristö ja silti mikrofoni poimi vain laulun. Kun käytössä on dynaaminen laulumikrofoni, ei siis tarvita äänieristettyä tilaa äänittääkseen laulua. Tämä mahdollistaa myös sen, että oppilaat voivat itsenäisesti äänittää omia laulusessioita kurssin aikana, tallentaa ne vaikkapa omalle muistitikulle ja vertailla niitä myöhemmin, jotta näkee omaa kehitystään.
Äänitteiden julkaisussa tulee ottaa huomioon tekijänoikeusasiat, joista löydät lisätietoa täältä.

Musiikinopetus koulussa on usein painottunut enemmän soittamiseen kuin lauluun. Laulu on kuitenkin tärkeä instrumentti, joka löytyy meiltä jokaiselta. Laulamiseen liittyy paljon tunteita etenkin murrosiän kynnyksellä ja koulussa pitäisikin rohkaista kaikkia käyttämään omaa, ainutlaatuista ääntään. Laulun äänittäminen tukee myös yksilöllistä opetusta. Oman laulu- tai puheäänen kuuleminen äänitteeltä voi aluksi tuntua hirvittävältä – niin se tuntuu monesta jopa ammattimuusikoksi opiskelevastakin. Siihen voi kuitenkin totutella ja huomata, että jokaisen ääni kuulostaa erilaisesta oman pään sisällä kuin äänitteellä.
Viime aikoina on teknologian ja erityisesti iPad-sovellusten myötä tullut paljon uusia tapoja opiskella musiikin teoriaa ja säveltapailua, joita on kenties aikaisemmin perinteisissä muodoissaan musiikkioppilaitoksissa mielletty kohtalaisen kuiviksi aiheiksi. Neljännellä kokoontumiskerralla sukelsimme tähän maailmaan ja selvitimme erilaisten sovellusten ja Musatornin mahdollisuudet musiikinopetuksen ja säveltapailun opetuksessa.

Tutustuimme demon aikana seuraaviin sovelluksiin: Noteworks, Tenuto, Rhythm Training, Music4Kids ja Piano Companion.



NoteWorks on hauska tapa oppia lukemaan nuotteja nopeammin ja tehokkaammin ja sovelluksessa on hyvät eriyttämismahdollisuudet. Sovellusta voidaan käyttää sellaisenaan koulun musiikinopetuksen tukena.



Tenuto on ulkoasultaan varsin selkeä sovellus, jossa on paljonkin teoriasisältöä. Alakouluun sovellus ei oikein istu, vaan siitä on enemmän hyötyä yläkoulussa ja lukiossa - ehkä kuitenkin kaikkein eniten musiikkiopistoissa.



Rhythm Training on simppeli, mutta toimiva tapa harjoitella erilaisia rytmikuvioita. Miinuksena mainittakoon, ettei sovellukseen voi syöttää omia rytmejä.



Music4Kids on erittäin sympaattinen ja ulkoasultaan suorastaan ihastuttava sovellus, joka sopii hyvin alakoulumaailmaan ja yksinkertaisiin säveltapailuharjoituksiin.




Piano Companion on kattava ja monikäyttöinen, mutta ei välttämättä sekään koulumaailman sovellus. Sisältö vastaa paremmin musiikkiopistojen tarpeisiin.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että osa sovelluksista on mahdollista käyttää koulumaailmassa (joko sellaisenaan tai sovelletusti), kun taas osa sovelluksista soveltuu vaikeustasonsa ja kompleksisuutensa vuoksi paremmin musiikkiopiston puolelle. Opettajan täytyy perehtyä hyvin sovellusten mahdollisuuksiin ja erilaisiin käyttötapoihin ja pohtia millaisia tavoitteita hän haluaa sovelluksen avulla saavuttaa ja miten.

Näköjään lähes kaikissa sovelluksissa suurin toistuva ongelma on se, etteivät ne sellaisenaan oikein kannusta vuorovaikutukseen oppilaiden välillä. Kaikkia sovelluksia voidaan käyttää ilman Musatornia, mutta Musatornin ympärillä on myös mahdollista työskennellä itsenäisesti omassa rauhassa. Tämä voidaan kuitenkin nähdä haasteena, joka vaatii opettajalta luovuutta ja joustavuutta sovellusten käytössä ja vuorovaikutukseen kannustamisessa. Taitava ja aiheeseen perehtynyt opettaja keksii uusia käyttötapoja, eikä tyydy turvaamaan konventioihin.

Garagebandin ja Musatornin avulla voi tehdä vaikkapa sointukuunteluita. Yksi oppilas soittaa soinnun joko nuoteista tai pianokosketinkuvasta ja muut oppilaat yrittävät tunnistaa (onko duuri vai molli, kolmisointu vai nelisointu, jne?). Harjoitus toimii myös sointujen soittoharjoituksena. Samalla tavalla voidaan menetellä myös lyhyiden melodiapätkien tai intervallien kanssa. Yksi oppilas soittaa vapaavalintaisen “tehtäväkortin” (esim. opettajan tekemä harjoitus, laminoitu kortti). Muut oppilaat saavat yrittää soittaa perässä ja taitavimmat voivat yrittää nuotintaakin (vaikka Notionilla). Tehtävä mahdollistaa monipuolisen eriyttämisen.



Teoria- ja säveltapailuaiheet tulee koulussa linkittää käytäntöön, jotta oppilaille ei jää liian pintapuolinen tai irrallinen kuva asiasta. Tästä hyvä esimerkki ja idea on “hiljainen nuotinlukuharjoitus”, joka voi olla peräisin soitettavasta kappaleesta. Oppilaat saavat harjoitella rauhassa Musatornin ympärillä ja itsenäisen harjoittelun jälkeen yrittää soittaa yhdessä - kuulostaako kappale siltä miltä pitääkin ja samanlaiselta?

Voidaan pohtia, kuinka paljon teoriaa ja säveltapailua kannattaa opettaa koulussa ylipäätään ja pitääkö opiskelun aina tapahtua niin sanotusti “pianokoskettimien kautta”? Blogiryhmässämme pohdittiin, että teorian tulisi tukea käytäntöä ja mieluiten niin, että pystyy yhdistämään molempia mahdollisimman mielekkäällä tavalla. Taitavalla kitaristilla on enemmän hyötyä teoreettisesta osaamisesta kitaralla ja “pianokoskettimien kautta” tapahtuva opiskelu saattaa kenties sekoittaa pakkaa enemmän kuin tukea soittamista. Musatorni mahdollistaa teoria-asioiden monimuotoisen ja omaehtoisen opiskelun sopivan isossa ryhmässä. Opettaja on kuitenkin avainasemassa opetuksen onnistumisen ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta.
Tällä kerralla kokeilimme biisien blokkausta Musatornin avulla. Ajatus oli se, että oppilaat kuuntelisivat itsenäisesti  tiettyä kappaletta ja kirjoittaisivat oman lapun kappaleesta. Jokaisella on kitaran ja basson lisäksi tukena myös koskettimet. Käytimme Beat Time -sovellusta, jonka avulla kappaleen saa hidastettua ja näin helpottaa sointujen kuulemista.  



Aikaa meillä meni kuitenkin hyvän komppilappusovelluksen löytämiseen. Ensin käytimme Notionia, mutta koimme sen hankalaksi. Notion on nuotinnusohjelma iPadille, mutta koimme sovelluksen melko kömpelöksi.  Sen käyttäminen oli melko hidasta, eikä niin kätevä kuin esimerkiksi Sibelius. Kokeilimme myös LetsComp-sovellusta, mutta huonolla menestyksellä.



Maailmamme aukesi komppilappujen tekemisen osalta, kun  löysimme iReal Pro:n. Emme tienneet, että sovelluksella voi kirjoittaa myös omia komppilappuja. Se on helppo käyttää, kun sovellusta hieman tutkii ja kokeilee. Opettaja voisi esimerkiksi tehdä komppilappujen pohjat valmiiksi oppilaille, jotta turhaan tahtiviivojen kirjoittamiseen mene aikaa. Olemme ehdottomasti sitä mieltä, että  iReal Pro on hyvä sovellus komppilappujen tekemiseen.

iReal Pro loi myös automaattisesti taustanauhan syötettyjen sointujen pohjalta. Sovelluksessa on mahdollisuus valita tyylilaji, jonka mukaan sovellus soittaa sointukierron (esim. rock, swing, latino, tango jne). Koimme, että kun oppilaat miettivät erilaisten sovitusten tekemistä, kyseisen ohjelman avulla he saattavat saada inspiraation erilaisten tyylilajien käyttämiseen ja oppivat samalla tunnistamaan erilaisia tyylilajeja. Myös transponointi onnistuu kätevästi. Iso plussa on myös sointujen soittaminen reaaliajassa, kun taustanauha soi, joten taustanauha  toimii siis samalla treeninauhana. Varsin monipuolinen ja käyttökelpoinen sovellus.



Ainoa puute iReal Pro:ssa on se, että mollin saa merkattua ainoastaan miinusmerkillä, mikä saattaa sekoittaa joitain oppilaita. Tässä tilanteessa opettajan on siis tehtävä selväksi, että mollityyppisen soinnun voi merkitä monella eri tavalla, ja että eri musiikkityyleissä molli voidaan merkitä eri tavoin. Kysymykseksi jäi myös se, että saako iReal Pro:n toimimaan koskettimien kanssa...

Biisin blokkaus onnistuu hyvin Musatornin avulla, jos oppilaita on neljä. Entä sitten, kun oppilaita on enemmän ja mikä on rumpalin rooli? Emme keksineet, kuinka rumpalin saisi liitettyä biisin blokkaukseen mukaan Musatornin kautta. Emme myöskään löytäneet nopeaa ja helppokäyttöistä sovellusta, joka sopisi rumpujen yksikertaisten komppilappujen tekemiseen. Tällaiselle sovellukselle olisi ilman muuta tarvetta.

Vuorovaikutuksen ja yhteishengen puolesta Musatorni sopii erinomaisesti biisien blokkaukseen. Avun pyytäminen on helppoa, kun kaikki työskentelevät lähekkäin, ja Musatornin ympärillä on helppo osallistua muiden tekemiseen.

Mikä ohjeistus oppilaille annetaan kyseisen tehtävän osalta? Kuinka valmiit raamit annetaan? Miten paljon valmista, esimerkiksi valmiita tahtimäärät tai valmis pohja iReal:ssa?

Mielestämme mahdollisuudet ovat monet ja vaikeustason voi muokata ryhmittäin tai jopa jokaisen oppilaan taitotason mukaisesti. Ylipäätään biisien blokkaus on hyödyllinen taito, jota olisi hyvä opettaa myös peruskoulun musiikinopetuksessa edes jossakin määrin. Vaikka aihe voi olla haastava, voi blokkauksen opettelun aloittaa esimerkiksi kappaleista joista löytyy vain kahta-kolmea sointua, beattime sovelluksen hidastusta hyödyntäen.

Kokeilumme perusteella valitsisimme biisien blokkaukseen Musatornin ja siihen sovelluksiksi Beat time ja iReal Pro.  

Toisella demokerralla testasimme perinteistä bändisoittoa Musatornilla. Viime syksyn ajan olemme yhtyesoiton jatkokurssin yhteydessä jo käyttäneet Musatornia bändisoitossa ja nyt tarkastelimme sitä enemmän pedagogisesta näkökulmasta.

Lähtökohtaisesti bändisoittoa voi Musatornilla lähestyä joko kuulokkeet päässä soittamalla tai kaiuttimista kuuntelemalla. Kuulokkeet mahdollistavat sekä itsenäisen oman soittimen opettelemisen että yhdessä soittamisen siten, että kaikki soiton osa-alueet kuuluvat selkeästi jokaiselle soittajalle. Ilman kuulokkeita soittaminen taas antaa idean siitä, miltä soitto kuulostaa live-tilanteessa. Kuulokkeilla ja ilman kuulokkeita soittaminen luovat yllättävän erilaisia oppimiskonteksteja.

Kokeilimme soittoa Sannin Hakuna matata -biisin tahtiin. Aloitimme ensin kuuntelemalla kappaleen, jonka jälkeen syötimme sen Beat Time -sovellukseen. Beat Timen avulla kappaletta pystyy joko hidastamaan tai nopeuttamaan ja jopa transponoimaan! Varsin kätevä ja monipuolinen sovellus oikeastaan ihan millä luokka-asteella tahansa. Yhdistämällä kuulokkeet Musatorniin kaikki voivat kuunnella yhdestä iPadista tulevaa kappaletta, transponoituna tai tempo muutettuna tai ilman, seuraten samalla vaikkapa lyriikoita tai sointukiertoa omilta iPadeltaan. Vaihtoehtoisesti jokainen pystyy tietenkin kuuntelemaan kappaleen myös omalta iPadiltaan - kuitenkin esimerkiksi kappaleen sävellajin ja halutun tempon kollektiivinen valitseminen, sekä yhdessä soitto kappaleen soidessa samanaikaisesti taustalla onnistuvat paremmin kaikkien kuunnellessa yhdessä.

Kuuntelemisen jälkeen jokainen voi aloittaa oman instrumenttinsa kanssa työskentelyn. Beat Timen avulla tempoa ja sävellajia voi säätää haluamakseen. Opettajan on helppo siirtyä oppilaasta oppilaaseen ja auttaa jokaista yksilöllisesti häiritsemättä muita. Kuulokkeet antavat jokaiselle soittorauhan ja sen luulisi hiljentävän kovimmatkin pulisijat edes hetkeksi... ;)

Yksin soittamisesta on luonnollista siirtyä yhdessä soittamiseen. Stemmoja voi harjoitella osan porukan kanssa sillä välin kun muut harjoittelevat tornilla. Musatornin avulla oppilaat voivat soittaa sekä kappaleen päälle että ilman sitä, ja jokaisen kuulokkeisiin voi liittää esimerkiksi metronomitikityksen pitämään pakettia kasassa!




Jälkiajatuksia

Musatorni toimii bändisoitossa mainiosti ja vuorovaikutus sen ympärillä työskenneltäessä on melko aukotonta. Soiton äänenvoimakkuuden säätäminen on ehdoton plussa ja myös miksaaminen sujuu kätevästi - kenenkään ei siis tarvitse halkaista tärykalvojaan, ja sekä oman että muiden soiton kuulee inhimillisellä voimakkuudella. Luokassa torneja voisi jopa olla kaksi, jolloin kaksi eri bändiä pystyisivät treenaamaan samanaikaisesti. Toisaalta yhdelläkin pääsee jo pitkälle, sillä tornin hauskuus piilee mm. siinä, että sen voi siirtää ihan mihin tahansa tilaan - bändisoitto voi onnistua jopa käytävässä luokan ulkopuolella kuitenkaan häiritsemättä muita oppitunteja!

Tällä kerralla käytimme viittä eri sovellusta: Beat Timea (kappaleen hidastus/transponointi), Scanneria (nuotin skannaus), Dropboxia (nuottien jakaminen ja selaaminen), Garageband (laulu, kitara, keyboard) sekä BIAS amp (kitara- ja bassovahvistin). Beat Time -sovellus on ehdottomasti tulevien musiikintuntien ykkönen transponointiin ja tempon muuntamiseen. Sovelluksen avulla syntyy hyvä “taustanauha” kappaleen harjoittelemiseen.

Ainut soittaja jonka roolia pohdimme on rumpali, joka on aina hieman erillään muista soittajista - tornin muodosta johtuen joku on jatkuvasti ainakin osittain selin rumpaliin. Musatornin voisikin sijoittaa mahdollisimman lähelle rumpuja, myös vuorovaikutuksen lisäämiseksi rumpalin ja muun bändin välillä.

Ilman kuulokkeita soittaminen toi hämmentäviä hetkiä, sillä oma soitto kuuluikin PA:sta eikä vahvistimesta soittajan vierestä. Akustinen kitara loi hilpeitä hetkiä iRigiin liitettynä BIAS ampin kanssa - soundivaihtoehtojen joukosta löytyi akustiselle kitaralle myös sähköinen särösoundi. “Perinteisen bändisoittajan” näkökulmasta katsottuna vaatii kenties myös hieman aikaa tottua siihen, että oman soittimen ääni ei kuulu viereisestä vahvistimesta, vaan joko kuulokkeista tai PA:sta.

Laitetuntemus on myös Musatornin käytössä äärimmäisen tärkeää ja tornin käyttöön on perehdyttävä kunnolla ajan säästämiseksi. Torniin liittyvät ominaisuudet ovat helposti käden ulottuvilla kunhan laite on täysin käyttäjän hyppysissä, mitä se ei meidän kohdallamme vielä aivan totaalisesti ole. Vaikeus ehkä liittyy myös sovellusten ja näiden ominaisuuksien riittämättömään tunnistamiseen, joten myös iPad laitteena on oltava hyvin hanskassa. Kun iPad ja Musatorni kaikkine laitteineen on käyttäjänsä hyppysissä, on sen käyttäminen mutkatonta avaten aivan uusia lähestymistapoja musiikintunneille.
Sisällön tarjoaa Blogger.